Inka Komonen vaihdossa Norjan Trondheimissa

26.05.2021

Olen Inka Komonen (sosiologia 2. vuosi) ja opiskelen Trondheimissa, Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa.

Lähdin vaihtoon, koska rakastan matkustelua, ja on hirveän kiinnostavaa nähdä uutta ja erilaista. Olen tuskaillut heikon kielitaitoni kanssa yhdeksän vuotiaasta asti, joten ajattelin, että eiköhän opiskeluvuosi ulkomailla saa jotain muutosta siihen pulmaan. Norjan kulttuuri ja luonto kiehtoo minua. Hiihtoharrastukseni vaikutti myös vaihtokohteeni valintaan.

NTNU on paljon suurempi kuin Lapin yliopisto. Täällä opiskelee 39 000 opiskelijaa. Se näkyy siinä, että myös opiskelijatoimintaa on paljon enemmän. Opiskelen tänä lukukautena ilmastonmuutoksesta, globaalin etelän ja pohjoisen suhteista, Norjan historiasta ja Amerikan ulkopolitiikasta. Teen sivuaineopintoja, ja esimerkiksi maantiedon kursseja ei olisi mahdollista saada Lapin yliopistossa. Täällä joudun tekemään paljon enemmän töitä opiskeluiden eteen ja kursseilla on useita välitehtäviä. Minulle se sopii paremmin, kuin että olisi vaan yksi iso tentti.

Norjalaiset taitavat olla suomalaisten veljeskansaa, joten kulttuurierot eivät ole mullistavia. Eroja on vaikea nimetä näin puolentoista kuukauden kokemuksella. Ainakin norjalaiset vaikuttavat reippaammilta, kuin suomalaiset. Joka puolella on lenkkeileviä ihmisiä ja viikonloppuisin tuntuu, että kaikki lähtevät retkeilemään. Täällä se on kyllä tehty aika helpoksi, sillä keskusta lähtee ratikka, jonka päätepysäkki on keskellä metsää. Ärsyttävä kulttuuriero on, että norjalaiset syövät lounaaksi leipää! On niin ikävä Petronellan 2,60 lounaita!

Norja on täynnä mitä upeimpia luontokohteita ja suunnitelmani on retkeillä niin paljon kuin vain ennätän! Yliopiston urheiluseura vuokraa mökkejä tuntureilta halpaan hintaan ja kaksi mökkireissua onkin jo takana! Toissa viikonloppuna olin hiihtoleirillä Meråkerissa ja viime viikonloppuna teimme kavereiden kanssa ruskaretken/roadtripin suuntana Ålesund-Lovatnet-Geiranger-Trollstigen. Vähän jo väsyttää jatkuva reissaaminen, mutta on niin paljon nähtävää, että seikkailunälkä ei heti lopu.

Yliopistolla on suuri urheiluseura NTNUI. Siinä on 12 000 jäsentä ja 50 lajia joista valita. Urheiluseuran toiminta on hyvin sosiaalista ja maksamalla jäsenmaksun saa osallistua kaikkien lajien treeneihin. Lajeja on laidasta laitaan, ehkä erikoisimpina surffaus, huispaus ja purjehdus. Itse olen osallistun tietysti hiihtäjien treeneihin, joita on viisi kertaa viikossa. Haluaisin myös osallistua suunnistajien, triathlonistien, juoksijoiden, melojien ja tunturiurheiluseuran treeneihin ja tapahtumiin. Lisäksi olisi mukava kokeilla itselle jotain ihan tuntematonta lajia. Aika realistinen haave.

Yllättävää on ollut se, miten kotoisalta tämä paikka tuntuu. Tietysti tiesin, että viihtyisin täällä, mutta nyt mietin tosissani, että voisin jonain päivänä asua täällä.

Parasta on ollut spontaanit reissut ja kohtaamiset. Neljäntenä päivänä täällä lähdin tuntemattomien ihmisten kanssa yöretkelle metsään. Siellä oli norjalaisten leiri, mutta mukana oli myös muutama vaihtari ja vähän sieltä täältä saapuneita ihmisiä. Joku soitti kitaraa ja lauloi maagisesti, norjalaiset tarjosivat lihasoppaa ja olivat hyvin ystävällisiä. Leirissä oli keinu, jolla pystyi liitämään veden yllä ja meloimme kanootilla hiljaisella järvellä, jonka ympärillä näkyi muitakin nuotioita. Oli tavallinen torstai-ilta, en tiennyt keitä nämä ihmiset olivat, mutta olin hirveän onnellinen. Ja tutustuin myös parhaisiin ystäviini täällä.

Kaikille opiskelijoille sanon, että lähtekää vaihtoon, jos pidätte seikkailuista! Kiinnostukseni lähteä oli noin 0% ennen lähtöä. Tottakai tiesin, että tämä on hyvä juttu, mutta tuntui vaikealta lähteä jo heti toisena opiskeluvuonna. Juuri, kun viihdyin niin hyvin Rovaniemellä ja olin löytänyt oikeat ihmiset ympärilleni. Hakuprosessi tuntui vaikealta ja stressasin tuleeko tästä mitään. Nyt kiinnostuspronsentti on 100% ja on kiitollinen olo. Ehkä vielä höpötän kuherruskuukauden huumassa ja marraskuussa tenttien lähestyessä hymy hyytyy. Enpä usko. Rankkaahan tämä välillä on, kun joka päivä joutuu pois mukavuusalueelta, mutta kokonaisuudessaan niin hieno mahdollisuus!