Tuuli Ritola harjoittelussa Bangkokissa

26.05.2021

Olen Tuuli Ritola. Kansainvälisten suhteiden maisteriopintoni ovat gradua ja oheiskursseja vaille valmiit. Harjoittelussa olin Suomen suurlähetystössä Bangkokissa.

Minulla on lähes koko opiskeluajan ollut haaveena päästä harjoitteluun suurlähetystöön monipuolisten työtehtävien ja äärimmäisen mielenkiintoisten aiheiden vuoksi. Toki myös siksi, että matkustaminen on verissä ja ulkomailla työskentely on aina ollut itsestäänselvyys. Bangkokiin hain, koska halusin oppia lisää, Suomessa vähälle huomiolle jääneistä, Kaakkois-Aasian tapahtumista: Thaimaan mielenkiintoisesta tilanteesta pitkään hallinneen kuninkaan kuoleman jälkeen, sotilasjunttahallituksesta ja lykätyistä vaaleista, ASEANista ja Kiinan vaikutuksesta alueella. Suurin mielenkiinnonkohteeni on rohingya-kriisi, jonka myötä olen kiinnostunut entistä enemmän alueen ihmisoikeustilanteesta.

Hakuprosessi oli nopea ja kommunikaatio harjoittelupaikan kanssa oli alusta asti todella sujuvaa. Mukava seikka minusta oli, että aiempi harjoittelija otettiin mukaan haastatteluun ja pääsin itsekin osallistumaan seuraavan harjoittelijan rekrytointiin.

Työpäivät ovat suurlähetystössä kiireisiä! Kahta samanlaista päivää ei ole. Heti ensimmäisenä päivänäni olin mukana neljässä eri kokouksessa, joiden aiheet vaihtelivat Kambodzhan ihmisoikeustilanteesta pohjoismaisiin filmifestivaaleihin. Viimeisin työpäiväni koostui lähinnä tietokoneella istumisesta ja raporttien kirjoittamisesta. Väliin mahtui kaikkea mahdollista!

Harjoittelun monista tapaamisista mielenkiintoisin on ollut paikallisen yliopiston arvostetun tutkijan kanssa käyty keskustelu Thaimaan nykytilanteesta ja tulevista vaaleista. Varsinaisten työtehtävien osalta kaikkein mielenkiintoisinta lienee käynnissä olevat, naisten poliittista osallistumista käsittelevän seminaarin valmistelut. Hieman yllättäen myös ne aiheet, jotka eivät ole lähellä sydäntäni, ovat osoittautuneet vähintään opettavaisiksi ja toisinaan jopa todella mielenkiintoisiksi.

Luonnollisesti opintojen kautta kehittynyt tiedon soveltamisen taito on ollut suureksi eduksi tässä työssä. Kun heitetään kokoukseen, jonka aihepiiristä ei juuri tiedä etukäteen mitään eikä ole saanut lyhyestä varoitusajasta johtuen muistiota tai edes asialistaa, voi kiittää onneaan, että tuli valinneeksi yliopiston jossa todella on pantu hyödyntämään aiempaa osaamista ja soveltamaan sitä eri tilanteissa. Entisenä ainejärjestöaktiivina opittuja, hyväksi havaittuja taitoja ovat myös kyky priorisoida, sietää keskeneräisyyttä ja toisaalta tulla toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Pienestä yliopistosta on helppo ponnistaa suhteelliseen pieneen lähetystöön - haasteet ovat monella tapaa samoja isompien verrokkien kanssa.

Muistan murehtineeni sitä, että oma työkokemukseni on kaikkea muuta kuin relevanttia oman alan työpaikkojen suhteen. Se on aivan täyttä puppua: työnantaja arvostaa aiempaa työkokemusta melkein miltä alalta tahansa, kunhan töitä on ollut. Jälleen avainsanaksi nousee soveltaminen. Oma työhistoriani koostuu 90 % asiakaspalvelusta eri kaupoissa - suhteellisen yksipuolista. Todellisuudessa kyseiset työtehtävät ovat kuitenkin opettaneet tärkeitä taitoja: vastuuta, vuorovaikutustaitoja sekä kykyä työskennellä kiireessä ja paineen alla. Näitä kaikkia taitoja olen harjoittelun aikana tarvinnut lähes päivittäin. Hyvällä katsotaan todistetusti myös sitä, että on ollut mukana esimerkiksi erilaisissa järjestöissä tai vapaaehtoistoiminnassa.

Harjoittelun aikana olen päässyt kehittämään itseäni kaikilla mahdollisilla osa-alueilla, niin asiaosaamisen kuin henkilökohtaisten ominaisuuksien suhteen. Olen joutunut tilanteisiin, joissa on tuntunut siltä, että on heitetty pää edellä kylmään veteen. Kummasti siihenkin on tottunut, ja tilanteista on alkanut selvitä entistä paremmin. Ja tällaiselle perisuomalaiselle, hitaasti lämpenevälle tyypille on tehnyt todella hyvää joutua harrastamaan small talkia! Tiedän olevani tämän kokemuksen jälkeen huomattavasti itsevarmempi, vaikka varmasti jännitän asioita aivan yhtä paljon kuin ennenkin.

Kannattaa hakea harjoitteluun! Älä pelkää! Tai pelkää vain, mutta älä anna sen estää sinua tekemästä juuri sitä, mitä haluat! Sanon tämän usean hylkäävän vastauksen kokemuksella. Hyvää kannattaa aina odottaa. Ja muista myös se, että kun valitset niitä vaatteita ensimmäistä työpäivää varten, niin älä laita sitä puhdasta paitaa päälle ennen kuin olet juonut aamukahvin! Suunnitelma B on hyvä olla olemassa.